Eilen oli vuorossa loman paras päivä, ainakin tähän mennessä! Olimme Megatruck retkellä, jossa yhdistyi kolme extreme/elämystä yhden päivän aikana. Aamulla kansainvälinen retkiseurue starttasi hotelleilta tälläisen autovempeleen kyydissä ja ajelimme puolisen tuntia ranchille. Muuten, aika villiä tämä paikallinen liikennekulttuuri.Melu on valtava ja kanssakuskeja ei paljon kunnioiteta! ois muuten minulla lainassa ollut vuoden -84 corolla kovaa valuuttaa näillä markkinoilla, sen verran on heikko autokanta. Ihmetystä aiheuttaa myös korkea bensan hinta,lähes 4€/litra! Noin, selvishän se sitten kuiteskii :D hinta oli per gallona, eli noin neljä litraa eli litrahinta noin Euron! :DD ehkäpä siitäkin voi tinkiä, niinkuin kaikesta muusta täällä. Lähtöhinta saattaa tippua jopa alle puoleen!
Mutta siihen retkeen siis. Päivä alkoi ratsastamalla kumpuilevassa ja rehevässä maastossa. Ratsastaminen on täysin pois minun mukavuusalueelta, kun hevosen selässä minulla on tunne, etten pysty hallitsemaan välinettä... eli hevosta :D viimeistään ratsastus muuttui hauskaksi, kun hevosia pelännyt jenkkirastapää pisti sikariksi hevosen selässä hevosen ollessa liikkeellä! :D
Toisena vuorossa oli Zip Line, eli vaijeriköysillä laskeminen viidakon läpi! Tämä oli parasta! Huikeet maisemat ja vauhdit, ihan mahtavaa!!
Lounas tarjoili yksinkertaista, mutta parasta ruokaa koko reissun aikana. Paikalliseen tapaan pöytään oli katettuna riisiä, papukastiketta, "paprika"spagettia, porsaanlihakastiketta ja grillattua kanaa. Niin, nimenomaan kanaa, täällä ei broilerin rintafilettä ole paljon näkynyt, vaan aina on kana kaikkineluineen päivineen esille laitettu :) mutta täällä se osataan valmistaa niin, ettei se ole lainkaan sitkeää vaan suorastaan mehevän maukasta! Jälkiruoaksi papaijaa, ananasta ja melonia, nams!
Vesiputoukset olivat luonnonsuojelualueella, jonne piti kävellä noin puolen tunnin matka. Kylläpä taas sai naureskella, kun kuunteli jenkkien ja kanadalaisten "joko ollaan perillä" urputusta. Itse ainakin kävelin mielelläni, ja matkan aikana näki viidakkoa enemmän. Ja taas, kuten hevosenkin selässä, mietin koko ajan, miten hienoja nämä polut olisivatkaan pöörätä!
Vesiputouksilla kahlattiiin jokien pohjaa, laskettiin pyllymäkeä vesiputouksien avulla luonnon altaisiin ja mikä parasta ja huikeinta, kaksi isoa hyppyä. Ensimmäinen oli noin 25 jalkaa, eli noin 5 metriä korkea kallio ja toinen 3 metriä, joilta pääsimme ponkaisemaan vesiputouksen tekemään altaaseen! wau! vähän meinasi reunalla jännittää, mutta humps vaan ja se oli menoa!
Kielitaitokin petraantuu reissussa ja samalla on kiva vertailla kultuurieroja. Jenkkien ja kanadalaisten puhetta on kiva kuunnella, he juttelevat toistensa kanssa ja kyselevät tuntemattomilta asioita, jotka eivät suomalaiseen kulttuuriin kuulu. Suoraan sanottuna ihan ahdistaa kun hotellilla kuulee niin paljon suomea. Viimeiset reissut, Meksikoon ja Australiaan ovat säästäneet meidät muilta suomalaisilta, mutta nyt olo on välillä kuin kanarialla.. :/
Ei kai muuta tällä erää. Kahvi on parasta ja huomenna suunnataan pääkaupunki Santo Domingoon retkelle!