Vaan kovin oli erilainen tämä yö. Ei tarvinnut jonottaa Piazzalle, maksaa itseensä kipeäksi juomista. Mutta tästä huolimatta seuraavan aamun olo oli kuin krapulassa konsanaan. No mikä se oli?? Tottakai Tahko MTB yötön yö!
Kellon lyödessä keskiyötä potkaistiin pyörät vauhtiin. Olipa epätodellinen olo.. Tällainen aamuvirkku ja pyörän selässä keskellä yötä!
Yö pimeni, mutta ilman lamppuakin olisi selvinnyt. Ihana oli kuulostella kesäyötä ja nauttia maisemista sekä polkemisesta kun ei ollut ruuhkaa reitillä.
Ihan ei auringonnousuun huipulle ehditty ;) mutta loppunousua noustessa (joka muuten meni ajamalla!!) aurinko jatkoi nousuaan selän takana, mahtava fiilis. Loppulaskunkin uskalsin laskea maaliin saakka.
Reitillä muisti taas, miksi harrastan tätä. Flow!
Pyörän pesut, omat pesut ja vähän välipalaa naamaan ja unta palloon. Kolmen tunnin unien jälkeen suunnattiin katsomaan massalähtöä. Eipä ois tehnyt mieli olla tuossa karsinassa.. Saattoi ajaminen olla vähän vaikeaa tungoksessa.
Lähdön jälkeen aamupalalle, jonka jälkeen pienet väliunet. Sitten kannustamaan uskomaton tyttö viimeiselle kierrokselle. Mun paras tsemppari ja pööräkärpse PT huitaisi Tahkon maagisen 240 km!! Ja vielä hymyili maalissa. No, "kuka muu muka, kuka muu muka?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti