Kevät on täällä eli parsaa!

Ensimmäinen tuttavuus parsan ja hollandaise kastikkeen kanssa ei ollut mikään makuelämys, vaan kieltämättä aikamoinen kammotus. Se ei johtunut huonoista raaka-aineista tai kokista vaan allekirjoittaneen tottumattomuudesta. Tämä sattui ollessani ystävyyskouluvaihdossa Saksassa keväällä 2004. Mutta, siitä se sitten lähti; ravintokeskusharjoittelu Sveitsissä kruunasi rakkauden. Siitä saakka parsa ja kevät ovat olleet yhtä. 

Keski-Euroopassa parsakausi on sama asia kuin meille suomalaisille ensimmäiset uudet perunat. Nam! Vihreä parsa on minun juttu ja sitä voin syödä minkä kanssa vain ja miten paljon vain!

Perjantain päivälliset; parsaa, lohta, grillattua tomaattia ja munakoisoa. Tuore, omatekoinen ruisleipä puuttuu kuvasta.

Keitän koko nipun kerralla ja mitä ei sillä aterialla syödä,tuunataan eteenpäin. Kylminä salaattiin, munakkaan sisään, ihan vaan silleen napsittuna tai sitten piirakkaan:

Tähän parsat olisi voinut jättää pidemmiksikin..

Tarkkaa reseptiä en nyt enää tähän muista, kun tuli aikalailla vaan jääkaapin jämistä tehtyä.. Pohjaan käytin vain ruis- ja täysjyväjauhoja, rasiamargariinia, vähän suolaa ja vettä. Täytteeseen pilkoin parsojen varret, kylmäsavulohta. Päälle munamaito (rasvattomasta) maidosta ja 2 munasta, suolaa ei tarvinnut koska lohi oli niin suolainen. Munamaidon pinnalle parsan ylävarret ja juustoraastetta. Tämä herkku hupeni sunnuntai illan iltapalana kahteen pekkaan ;)