Voin kertoo, ettei ole ihan hetkeen jännittänyt keittiöhommissa niin paljon kuin nyt..
Bertsn Savolainen keittokirja antaa yllä olevat ohjeet kukon tekoon. Lisävinkkiä sain Seuran perinneruokakirjasta ja tärkeimpänä omalta mummolta. Mummolassa kukot ovat lähes aina ahvenkukkoja ja painoa niillä on sellainen 7 kiloa. Ja tämä ei ole mikään kalajuttu.
Paljon sain varoituksia kukon tekoon liittyen, ja varsinkin sähköuunissa! Kuulemma varma halkeamien ja vuotaminen ja... Mutta rohkeasti vaan hommiin! Taisi mummoa neuvoa, että patakukko olisi helpompi vaihtoehto..
Taikinaan siis kylmää vettä, suolaa, ruisjauhoja, vähän vehnäjauhoja tuomaan sitkoa sekä sulatettua voita. Kyllä, luit oikein, voita! Eipä ole taas ihan vähään aikaan,tai siis moneen vuoteen ollut voita tässä jääkaapissa.. Määriä en voi laittaa, koska en mitannut, koska mummokaan ei mittaa. Alustin taikinan sopivan pehmeäksi, tai ainakin näin olettaisin..
Taikinan kaaviloin soikioksi, joka oheni reunoja kohti. Täytteeseen pieniä ahvenia hyvin kuivattuna, raitalihaa ja pekonia. Suolaa ja voita ripsauttelin myös väliin.
Ummistaminen olikin sitten aivan toinen juttu..juu, levyt päällekkäin vaan ja tasoitellaan saumat pois. Jo tässä vaiheessa huomasin, että levystä taisi tulla liian ohut.. Mutta vihdoin sain luomuksen kasaan:
Suunnitelmissa oli paistaa kukko pitsakiven päällä, joka näyttelisi arinan virkaa. Mutta pieni sauma alalaidassa sai kuitenkin minut keikauttamaan kukon patakukoksi, tai tässä tapauksessa lasagnevuoka sai näytellä pataa ;)
Kukko 225 asteiseen uuniin reiluksi tunniksi, jotta syntyy kuori ja sitten lämpötila 125-150 asteessa noin 6 tuntia. Ja vuotihan se, heti! Kerrankin kiittelin itseäni ollessani kaukaa viisas ja laittaessani kukon vuokaan. Yön ajan kukko kuitenkin uunissa köllötteli foliolla peitettynä, kahden aikaan eli kuusi tuntia uuniin laittamisesta ssmmutin uunista virran. Aamulla seitsemältä kukko oli edelleen lämmin.
Ja avauksen jälkeen näytti tältä. Meillä kukko avataan aina päältä, ei leikata niinkuin leipää kuten esimerkiksi Ylä-Savossa tehdään. Ensi maisteli kertoi, että kukko oli ohutkuorinen, ja päällimmäiset kalat vähän kuivia. Katsotaan mitä pohjalta paljastuu ja mitä raati sanoo illalla.
Lopputulos olikin yllättävän maistuvat, kukko hupeni parempiin suihin nopeasti. Kuori oli pehmeää, siis liian pehmeää, mihin tottunut ja sisus hiukan kuivaa. Mutta kyllä tästä jo 8 1/2 voisi antaa ;)
Tästä oppineena ja seuraavaa kertaa varten:
- Alusta taikina tiukemmaksi.
- Tee taikinaa enemmän.
- Jätä taikinalevy paljon paksummaksi!
- Laita täytteeseen enemmän laskua ja/tai rasvaa
- Ummista huolellisesti.
Ensi viikolla jatkuu sadonkorjuu hommat. Nyt on uunissa spagetti kurpitsa, tänään saan omenoita, joista kehitellään sosetta ja mustaherukat odottavat jääkaapissa puuroon pääsyä. Kyllä syksy on niin ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti