Perinneruokaa, osa 2. Ruisleipee

Näinhän se menee. Mummolassa herkutellaan! Minulle mummon herkut tarkoittavat perinteisiä juttuja, kuten ruisleipää, kalakukkoa, mustikkarättänää, mämmiä ja puolukkapuuroa. Mummo ja ukki sekä mummola on kuulunut elämääni läheisesti aina. Siskon ja serkkujen kanssa säästyttiin pienenä päiväkodilta kun mummo ja ukki meitä hoitivat. Varmasti jo sieltä lähti kipinä keittiö- ja leivontahommiin, sekä innostus perinneruokiin.

Tänään mummolassa leivottiin ruisleipää! Herätyskello soimaan ja leivän alustukseen!

Mummo oli perjantaina laittanut jo juuren valmiiksi. Leipäkorvossa edellisestä taikinasta jätettyyn juureen lisätään lämmintä vettä (3,5 litraa), jotta juuripallo sulaa. Juureen lisätään karkeita ruisjauhoja niin, että siitä tulee löysä puuro. Näin taikina alkaa käymään, jolloin syntyy ruisleivälle ominainen maku. Päivän aikana juurta vatkataan ohi kulkiessa ja illalla lisätään pieni nokare hiivaa (tämä ei ole välttämätöntä, mutta ilman hiivaa pitää malttaa odottaa kauemmin joka vaiheessa) ja karkeita ruisjauhoja. Mummo ostaa jauhot suoraan myllystä ja ne ovat todella paljon karkeampia kuin kaupan jauhot. Pitäisi tutkia kaupan ja lähiruokahyllyjen tarjontaa, että mistä saisi riittävän karkeita jauhoja..

Perjantai-illan kurkistus leipäkorvoon

Aamulla aikaisin lisätään karkeaa suolaa (2,5 rkl (määritäppä tästä sitten suolan määrä ;) ) ja jauhoja. Tästä parin tunnin päästä taikina alustetaan huolellisesti korvossa jauhoja lisäten niin kauan kunnes taikina irtoaa kädestä. Omasta mielestäni taikina jäi kuitenkin löysäksi, jos vertaa hiivataikinaan. Mummon mielipide oli kuitenkin, että taikinasta tuli hieman liian kova, eli lisäsin alustusvaiheessa liikaa jauhoja.



alustettu taikina
 

Alustettu taikina kerätään korvon keskelle, ja päälle piirretään veitsellä risti. Risti tehdään sen vuoksi, että viillon leviämisestä nähdään, milloin taikina on noussut tarpeeksi (n.1,5-2 tuntia)

Taikina kumotaan pöydälle, jossa sitä vaivataan ja alustetaan ilmat pois. Taikina muotoillaan pötköksi, joka leikataan osiin eli leiviksi. Tästä taikinasta tulee 5 isoa leipää ja 2 pientä.  Leipien muotoilussa ja pyörittelyssä ei tarvitse käyttää voimaa. Tässä hellävaraisuudessa oli itsellä eniten harjoittelemista, mutta lopputulos kuitenkin tyydytti myös pääleipuria:

 

 

Leivät kohotetaan huoneenlämpössä noin pari tuntia, kunnes pinta alkaa repeillä. Kohotuksen jälkeen leivät litistetään kämmenellä ja muotoillaan. Leipiä paistetaan leivinuunissa noin tunti noin 225 asteessa. Jos leivät paistetaan sähköuunissa, pitää lämmön olla yli 200 astetta.

 

 



 

 

Voiko parempaa herkkua ollakaan? Tuoretta ruisleipää ja päälle rasvaa, nams!

Tulevaisuuden haaveissa ehdottomasti siintää oma leivinuuni, jotta tätä perinnettä pääsee harjoittelemaan ihan kunnolla.

 

 

 

 

Mummon kaapin kätköistä löytyi myös vanha savolainen keittokirja. Leipien kohotessa ja paistuessa sitä lueskelin ja monet naurut sieltä sai, niin murteen kuin ruokienkin suhteen. Tähän on pakko palata blogissa myöhemmin, eiköhön täältä jotain kokeiltavaa taikinaterapeutillekin löydy!

 

 

 

ja niistä mummolan herkuista. Voitte uskoa, että nälkä ei ehtinyt leivonnan tuoksinassa tulla. Aamupalalla ruispuolukkapuuroa, aamukahvilla ruisleipää ja kylmäsavuhaukea, toisen kupin kanssa pullaa.. Sen seitsemää sorttia, ottaa, ottaa, etkö nyt mitään ottaisi. Helpommalla yleensä pääsee, kun jotain ottaa ja hyväähän se on. Niinkuin myös tarjoajan periaate; ruoka on yksi välittämisen ja rakkauden väline.

 



Suositus -sämpylöitä

Tänään koitti "suuri päivä", kun Suomi sai uudet ravitsemussuositukset. Olokeepa hyvät, näillä mennään!

Mielestäni mukavan näköiset noin visuaalisesti, ja sisältökin on asiaa! Tästäpä jokainen voi sitten soveltaa itselleen sopivan kombon. Meidän jääkaapissa nämä toteutuvat, ainakin pääsääntöisesti. Juhlat eli satuumat on sitten asia erikseen. Itsellä noita sattumia on aika usein, lähes päivittäin, mutta määrän yritän pitää kohtuullisena.

Siitäpä se idea sitten lähti! Leivontahimo ja uudet suositukset = suositussämpylät. Ja siinä ne syntyivät muiden touhujen keskellä.

Sämpylät

2 porkkanaa hienona raasteena

4 dl vettä

1 pss kuivahiivaa

0.5 tl suolaa

1 tl siirappia

1½ dl Kuidukas- lesettä

1 dl kurpitsansiemeniä

jauhoja vähän jokaisesta pussista mitä löytyi 

(tattarijauhoja, sämpyläjauhoja, ruisjauhoja, spelttijauhoja..)

2 rkl rypsiöljyä

Raastoin jääkaappikylmät porkkanat hienoksi, kuumensin veden kuumaksi. Lisäsin ensin porkkanaraasteen, suolan, siirapin, leseet ja vähän jauhoja, jotta seos oli noin 40 asteinen. Sekoitin kuivahiivan pieneen määrään jauhoja ja alustin taikinaan. Alustuksen loppuvaiheessa lisäsin öljyn. Annoin kohota liinalla peitettynä noin 20 minuuttia (tässä juuri sopiva aika päivälliselle), jonka jälkeen kaadoin sen pöydälle. Vaivasin ilmakuplat pois ja leivoin sämpylöiksi pellille. Tästä annoksesta sain 12 isoa sämpylää. Tämä on määrä, joka mahtuu yhdelle pellille. Olen laiska odottamaan paistumista, joten yritän tehdä aina niin että saan kerralla paistumaan :) Kohotin pellillä 20 minuuttia (tässä sopiva aika viikkoimuroinnille). Voitelin vedellä ja pinnalle ripottelin siemensekoitusta. Paistoin 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Miten nämä sitten liittyivät suosituksiin? Uusissa suosituksissa kehoitetaan lisäämään kasvisten osuutta = porkkanat taikinassa ja syödessä kasviksia päälle. Puhdistetut viljatuotteet tulisi vaihtaa täysjyvään = kaikki käytetyt jauhot olivat kuitupitoisia täysjyväjauhoja. Kovan rasvan lähteet tulisi vaihtaa pehmeisiin = siemenet taikinassa ja pinnalla, öljy taikinassa ja margariini syödessä sämpylän päällä. Suolan käyttöä tulisi vähentää ja suomalaisten suurin suolan lähde on leipä = tässä taikinassa suolaa on puolet alkuperäisestä ohjeesta (eikä kärsinyt maku eikä koostumus!)

Iltapalaksi  kokoan sämpylä, jossan väliin laitan 70 % margariinia, täyslihaleikettä, runsaasti kasviksia ja nautin koko komeuden rasvattoman maidon kanssa, niin eikös siinä ole suositusta jo kerrakseen :)

Taivaallinen tiistai

Tiistai lähti taivaallisesti käyntiin, kun työkaveri toi töihin ternimaitoa puolisonsa maatilalta. UU-la-LAA!
Olin ehkä, joskus ohimennen maininnut (siis ylistänyt suoraan kaikilla mahdollisilla adjektiiveilla), kuinka ihanaa on ternimaidosta tehty uunijuusto!!

 

En ole maatalon tyttö, tosin lähimmälle maitotilalle oli kotoa matkaa vain 200 metriä. Ensimmäisen kerran pääsin navettahommin pari vuotta sitten luokkakaverin maatilalla. Varsinaista elämysmatkailua oli sekin, vuoden -84 Toyota Corollalla paineltiin toisen luokkakaverin kanssa viikonlopun viettoon toiselle puolelle Suomea. Mielessä vain uunijuusto ja tankkimaito :) Onneksi vielä on lähipiirissä muutamia, joiden kautta tätä ihanaa herkkua voi saada.

Uunijuusto ternimaidosta

1 litra ternimaitoa

1 tl suolaa

margariinia vuoan voiteluun

Voitele vuoka, kaada ternimaito vuokaan, sekoita joukkoon suola. Paista 175 asteessa 30-60 minuuttia, kunnes pinta on ruskistunut ja massa hyytynyt.


Naatiskellaan lämpimänä tai kylmänä, kanelin ja sokerin, tai hillon. Tai ihan silleensä, tai minkä vaan kanssa.  Parasta ehkä lakkahillon kanssa, kuten tässä kuvassa, jonka nappasin Valion sivuilta.


Itse sitä nautiskelen ensin kanelin ja sokerin, sitten toinen annos ehkä hillon kanssa, ja kaiken kruunaa tänään alkava Master Chef. Yksi niistä harvoista ohjelmista, jota tulee töllöttimestä seurattua..

Pakkaspäivän herkkuja

Kaupungin katujen täyttyessä itänaapurin turisteista tuli mieleen ajatus tehdä keittiömatka naapuriin. Perinneruokahaaste saa huilata tämän viikonlopun ajan. Tai toisaalta, aika lähelle tämäkin menee.. Kutsut kylille ja kaverit kokoon, on aika blinien!

Blinit kuuluvat ruokakategoriaan, "must have once a year, at least". Eilinen oli ensimmäinen kerta, kun tein itse. Aiemmat blinit olen saanut nauttia ravintelin pöydässä.

Ja kun kerta kokkaamaan ruvettiin..

Alkuun tein kasvisborssikeiton. Ajattelin näin pienentää kavereiden nälkähuippua, että jos ne blinit ei onnistukkaan, niin on edes jotain tarjota. Ruokaa laittaessa olen todella huono seuraamaan tarkkaa ohjetta, mutta jotenkin näin tämä meni:

Borssikeitto

2 rkl öljyä

2  punasipulia

lohko valkokaalia

3 porkkaana

4 punajuurta

vettä

1 tl tinjamia

1 tl rosmariinia

1 kasvisliemikuutio

2 maustekurkkua

3 rkl punaviinietikkaa

Suikaloin punasipulin pieneksi, raastoin porkkanat, punajuuret ja kaalin ohuiksi. Kuullotin kasvikset kattilassa öljyssä ja lisäsin vettä niin, että sain sopivan näköisen keiton. Lisäsin mausteet ja kasvisliemikuution. Keittelin hiljalleen 20 minuuttia, jonka jälkeen lisäsin maustekurkut kuutioina ja punaviinietikan. Vettä taisin lisätä muutamaan otteeseen. Mausteita voi jokainen lisätä oman makunsa, mukaan, meille tälläinen setti oli sopiva. Keiton tarjoilin smetanan ja tuoreen tinjamin kanssa. Tarjolla oli myös aamulla paistamiani sämpylöitä. Keittoa tuli sen verran runsas annos, että taidan tuunata sen tänään paistetulla broilerilla lounaaksi.

Ja sitten itse asiaan, eli NE blinit! 

 

Tein taikinan aamulla tekeytymään:

Blinit

6 dl kevytmaitoa

30 g hiivaa

4 dl tattarijauhoja

4 dl vehnäjauhoja

4 munaa

4 rkl margariinisulaa

2 dl olutta

1 tl suolaa

Hiiva liuotettiin kädenlämpöiseen maitoon ja joukkoon lisättiin puolet molemmista jauhoista. Taikina jätettiin huoneenlämpöön.Kun tunnin päästä kurkkasin taikinaa niin se kupli varsin iloisesti. (Tässä välissä tein edellä mainitut sämpylät, kun blinitaikinasta jäi maitoa ja hiivaa yli.)Kun H-hetki läheni, niin tein taikinan loppuun. Keltuaiset ja valkuaiset eroteltiin. Keltuaiset, loput jauhot, suola, olut ja margariini sekoitettiin taikinaan. Valkuaiset vatkattiin kovaksi vaahdoksi ja vaahto nosteltiin taikinaan. Taikina oli löysän hiivataikinan näköistä, mutta ilmavaa. Ohjeessa (jonka otin Maku-lehden sivuilta) neuvottiin paistamaan blinit kirkastetussa voissa, minulla tätä virkaa toimitti juokseva Oivariini. Ja ihan oli makuisiaan :) Ongelma tietysti oli, kun blinit tulisi tarjoilla kuumina, lähes suoraan pannulta (niinkuin ravintoloissa). Mutta, koska halusin itsekin nauttia blineistä, enkä vain paistaa niitä kavereille, niin paistoin koko satsin valmiiksi uuni pellille ja valutin päälle juoksevaa oivariinia ja laitoin ne alkuruoan ajaksi 200 asteiseen uuniin.

Blinien kanssa tarjoilin smetanaa (oikeaa ja kevytversiota), punasipulisilppua, sienisalaattia ja kylmäsavulohta. Mäti kuuluu perinteisiin blinitarjottaviin, mutta koska kukaan kaveriporukasta ei varsinaisesti mätiä himoitse niin en raaskinut sitä ostaa. Ylä olevasta taikinasta söi kuusi aikuista masunsa täyteen. 

Tai tottakai tilaa jätetttin myös jälkkärille, joka oli yhtenäinen Venäjä -teeman kanssa:

Jälkkärin työstämisen aloitin jo torstaina tekemällä kääretortun valmiiksi:

Charlotte Russe

4 munaa

1½ dl sokeria

½ dl vehnäjauhoja

½ dl perunajauhoja

½ dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

Vatkasin munat ja sokerin vaahdoksi. Sekoitin kuivat aineet keskenään ja nostelin ne muna-sokerivaahtoon. Paistoin pohjaa uunipellillä (jossa oli se leivinpaperi!) 200 asteessa noin 10 minuuttia. Kypsän pohjan kumosin leivinpaperille, jossa oli sokeria. Täytteeksi laitoin omenasosetta ja rullasin pohjan tiiviiksi rullaksi. Jäähdyttyään nostin jääkaappiin odottamaan perjantaita. Ok, myönnän, ihan pikkusen piti maistaa.. molemmista päistä :)

Perjantaina leikkasin kääretortun noin 1 cm paksuisiki viipaleiksi ja vuorasin niillä n. 3 litran vetoisen kulhon. Täytteeseen laitoin:

2,5 dl vatkattavaa vaniljakastiketta

1 prk rahkaa

2 dl puolukkasurvosta (sokeroimatonta)

pari tippaa vanilja-aromia

1 dl sokeria

5 liivatetta

Laitoin liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkasin vaniljakastikkeen vaahdoksi, jonne lisäsin muut aineet. Kuumensin tilkan vettä, johon liuotin liivatteet. Kaadoin täytteen kääretortulla vuorattuun kulhoon ja peittelin sen hyytymään jääkaappiin. Lauantaina eli tarjoilupäivänä kumosin kakun vadille. Ja unohdin koristeet kokonaan, joten kakku itse komeudessaan sai olla jälkkäripöydän kunkku.

Varsin tyytyväisiltä vaikuttivat vieraat aterian jälkeen. Samalla tuli vaihdettua kuulumiset, syöminenhän on paljon muutakin kuin mahan täytettä!

Mukava ja rento lauantai, ja taas uusia juttuja tuli keittiössä testattua. Aamupäivällä rohkenin myös lenkin päälle avantoon, kylläpä se tuntui mahtavalle! Taidanpa lähteä tekemään saman uudelleen, eli ylös ja ulos, marsMars!

Naara itelles ennen kuin muut kerkijää

Ei tarvinnu kauan tätä neitoa syksyllä yllyttää kun löysin itseni crossfitin peruskurssilta. Sitä luuli olevansa hyvässä kunnossa ja liikunnallinen.. Niinhän sitä kuvitteli. No, liikunnallisuus ei häviä, mutta tuo hyvässä kunnossa..hmm..Voimannostoliikkeet menee ihan ok, mutta auta armias kun WOD:issa lukee "gymnastics" kuten eilen..

Tälläinen tietää minulle todellakin poistumista mukavuusalueelta. Olen aina inhonnut telinevoimistelua ja kaikkea siihen liittyvää. Ehkäpä siksi etten ole ikinä niitä osannut ja saanut niissä onnistumisen kokemuksia. Lähinnä mielessä on liikunnanopen pakottavat kehoitukset/määräykset ja oma kömpelyyden tunne.

Crossfitissä meininki on kuitenkin aivan toinen, on hauskaa. Varsinkin, kun osaa nauraa itselleen ja sille sähellyksen määrälle. Otsaan taisi tulla taas kovempi kohta kun harjoiteltiin "frog standiä" (tai jotain sinnepäin se nimi oli). Koko kroppa tärisi, kun yritti itseään edes hetkeksi saada pysymään asennossa. "Toes to bar" on mulle tällä hetkellä lähinnä vitsi, mutta katsotaan sitä sitten keväällä..

Pienin askelin kuitenkin kehitystä tapahtuu! Voimistelurenkaiden näkeminen tai niissä roikkuminen pääalaspäin ei saa aikaan niin isoa inhoa kuin aiemmin. Myönnän, että osa näistä tempuista, kuten käsilläseisonta seinää vasten on enemmän kiinni päästä kuin fysiikasta. On vaan hiljennettävä pään sisältä tuleva ääni, joka sanoo "et sä osaa tai pysty, ei onnistu". Kyllä se onnistuu kun uskaltaa yrittää! Ja ainakin itselle, kaikki treenit on kisaamista vain itseään, ei ketään muuta vastaan. Tunneilla käy niin monen ikäistä ja kuntoista porukkaa ja jokainen skaalaa liikkeet itselleen sopiviksi, että vertailu on aivan turhaa.

Parasta treeneissä kuitenkin on treenikaverit, jotka tsemppaa ja kannustaa loppuun asti. "Kehaseppa varsin kaveris tyyliä - ja katohan vuan niin jopa itekkii mänet emäluipakasti!" sanoo Olavi Rytkösen savolainen luikautuskii.

Ja valmentajat. Kun ryhmä on pieni, ehtii valmentaja neuvomaan kaikkia henkilökohtaisesti. Tekniikat käydään tarkasti läpi ennen kuin lisätään painoja. Niitä hiotaan ja korjataan. Rinnallevedosta, ylöstyönnöstä ja kyykystä on tullut lempiliikkeitä, kun ennen niiden tekemistä vältteli jos milläkin tekosyyllä.

WOD 15.1.2014

Floor press 3x10

40-30-20

Kettlebell Swing

Ring row

Situp

Eli tässä treenissä tehtiin voimaosiossa 3 kertaa 10 toiston sarja lattiapenkkiä. "itse treeni" oli aikaa vastaan ensin 40 kahvakuula swingiä, 40 rengassoutua, 40 istumaannousua ja heti seuraavalle kierrokselle, jossa kaikkia 30 toistoa ja viimeisellä kierroksella 20. Itse pysäytin kellon aikaan 10:33, teki mieli luovuttaa aika monta kertaa, mutta kun toiset kannustaa vieressä niin eihän sitä voi!

Salilla yksin käydessä on niin helppo lopettaa siihen, kun alkaa väsymään. Crossfitissä kaverit kannustaa laittamaan enemmän painoa ja viimeiset toistot väännetään loppuunsaakka, välillä hampaat irvessä. Lopputreenissä syke nousee ja kun kaveri laskee vieressä niin ei pääse huijaamaan. Jos haluaa kehittyä niin on vaan poistuttava sieltä mukavuusalueelta. Tuntuuhan se välillä pahalle, ärräpäitä lentelee, mutta sinnillä on kaikki treenit painettu loppuun saakka.Tälläinen joukkueurheilija, kuten minä pohjimmiltani olen, tarvitsee näköjään sen tsempparin ja kyttääjän viereen.  Ja se olo treenin jälkeen, JES!

Crossfit on tuonut haasteita vaihtelua ja monipuolisuutta treeniin. Ensin oli BodyPump, sitten käytiin salilla (samalla ohjelmalla, samoilla painoilla), kunnes tuli kahvakuula. Pumpin oon haudannut kokonaan, salilla tulee käytyä silloin tällöin, kahvakuulassa useammin. Spinni ja combat ovat säilyneet crossfitin rinnalla. Crossfitissä on tullut myös paljon uusia kehonhuoltovinkkejä, sitäkään puolta ei ole unohdettu.

Crossfit on tällä hetkellä todella trendikästä, ja monet epäilee kuinka kauan tälläinen villitys kestää niin minä en jaksa ajatuksella päätäni vaivata. Kestäkööt niin kauan kun kestää, minä harrastan niin kauan kun on mukavaa. Haasteita ainakin riittää pitkäksi aikaa. Ensimmäisinä tavoitteita leuanveto ilman apuja ja ehkä myöhemmin "muscle up". :)

Loppukevennyksenä
Crossfit touhuiluja videolla

Sunnuntaipyöräilyä

Ilmoittautuminen ABC-raceen  tarkoittaa myös sitä, että treenata ja ajaa pitää. Sunnuntaipäivät on kuin tehtyjä pyöräilyyn. Rauhallinen ja tuhti aamupala naamaan, jotta energiaa riittää. Säämittari näytti -10 astetta ja tuulista, joten kerrospukeutuminen kunniaan.

Poikkeuksellinen tammikuu ei suosi hiihtäjiä, mutta pyöräilyyn latupohjat sopivat. Saisi tuota lunta tulla kyllä pyöräilijänkin näkökulmasta..

Löytyihän sitä lenkin varrelta myös kaivattuja mäkiä ja nousuja. Maisema ei tässä tuiskussa ja harmaudessa pääse kyllä oikeuksiinsa.

Kotona palkintona lenkistä olivat täysin jäässä olevat tunnottomat varpaat ja matkamittarin 28 km. Puolet tuli polkuja ja latupohjia pitkin ja puolet teitä, hyvä lenkki. Ja tottakai hyvä mieli!

Keväthankia odotellessa..

Perinneruokaa osa 1, Karjalanpiirakat

Kehon ilmoittaessa lepopäivän tarpeesta, tarkoittaa se minulle usein keittiö/leivontapäivää. Niinpä eilen illalla pistin puurokattilan tulille ja keittelin annoksen riisipuuroa, jotta se oli aamulla valmiina sujahtamaan karjalanpiirakoiden täytteeksi.

Riisipuuro

2 dl vettä

2 dl puuroriisiä

1 l maitoa

suolaa

Kiehauta vesi pinnoitetussa kattilassa, lisää riisit. Kun vesi on imeytynyt riiseihin, lisää maito. Hauduta miedolla lämmöllä noin tunti. Koska terveysnäkökulmat otetaan tässä taloudessa aina huomioon, keitin puuron tummista puuroriiseistä ja rasvattomaan maitoon. Lopussa lisäsin pari nokaretta 70 % margariinia. Ja tämä myöskin laiskuuden syytä, sillä en viitsi ostaa monenlaisia maito/rasvatuotteita, koska yksilläkin pärjää. Näin leivontainspiraation iskiessä tarvikkeet on aina valmiina.

 

Piirakkatehtaalla

 Aamulla tein kuoritaikinan, tämä jos mikä oli helppoa: aineet vain sekoitettiin keskenään:

Kuoritaikina:

2 dl vettä

4 dl ruisjauhoja

1 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

Muotoilin taikinan tangoksi, josta leikkasin pieniä kiekkoja. Piirakkapulikan puutteessa käytin tavallista kaulinta kun kaulin piirakankuoret ohuiksi. Tässä käytin apuna vehnäjauhoja. Kuulemma myös pastakone on oiva apu piirakankuorien tekemisessä.

Rypyttämisessä minulla on eniten oppimista, mutta näistä piirakoista ainakin näkyy kädenjälki, jokaisen ollessa omanlaisensa :)

Uuniin menossa ja toiset tulossa

Paistoin piirakat pellillä ilman leivinpaperia, 250 asteessa noin 10-15 minuuttia. Uunista ottamisen jälkeen voitelin piirakat maito-rasvaseoksella (juu, taas käytössä rasvaton maito ja margariini)

Valmiit tuotokset

Second Breakfastin Aamukahvin kanssa saikin nauttia lämpimistä piirakoista, päälle munavoita ja graavilohta, namsnoms! Tällä on hyvä aloittaa viikonloppu!

 

Perinneruokahaaste

Bort bra, hemma bäst. Niin myös ruoka-asioissa. Vaikka tykkään eri maiden ruokakulttuureista, on perinneruoat ja kotoinen ruoka ihan parasta. Kalakukko, ruisleipä, leipäjuusto ja mykykeitto kuuluvat ehdottomasti lempiruokiini!

Olen säännöllisen epäsäännöllisesti lukenut Campasimpukan blogia, joka toteutti viime vuonna keittokirjahaasteen. Tästä hieman muokaten aion toteuttaa oman keittokirjahaasteeni:

Olen saanut kyseisen kirjan lahjaksi 10 vuotta sitten, joten nyt viimeistään on aika alkaa toteuttaa sitä. Niinpä haastan itseni kokeilemaan kirjasta 12 reseptiä, eli vähintään kerran kuussa. Lisäksi haluan oppia valmistamaan oman suvun perinneruokia. Mummoni on tunnettu omatekoisesta mämmistään, kalakukoistaan ja ruisleivästään, joten nämä ainakin kuuluvat vuoden listalle.

Riisipuuro on jo kiehumassa hellalla, katsotaan mitä siitä saadaan aikaan ;)

Makuja Meksikosta

Eilen oli aika muistella matkaa ystävien kanssa, tällä kertaa seurana työkaverit. Tässä porukassa ruoka on aina suuressa roolissa, joten tarjoilut järjestettiin teeman mukaisesti

Alkupalaa odotellessa lueskeltiin Kustannus Mäkelän (2013) kirjaa Makuja Meksikosta. Ohjeet ovat toteuttamiskelpoisia ja kuvia on paljon, suosittelen lukemaan! Alkuun syötiin maissilastuja guacamolen, tomaatti-sipulisalsan, tacokastikkeen ja juustodipin kanssa. Tomaatti-sipulisalsan ja guacamolen tein itse, tacokastike ja juustodippi tulivat suoraan purkista :) Juomana Sol- olutta ja tottakai tequilaa!

Tomaatti-sipulisalsa

2 pientä tomaattia pieninä kuutioina

1 sipuli pienenä kuutiona

suolaa, sokeria, mustapippuria

avokado-sitruunaöljyä

Helppoo kun heinän teko: sekoita pilkotut ainekset, mausta suolalla, sokerilla ja öljyllä.

Pääruoaksi tehtiin Quesadilloja, joihin tällä kertaa laitoin täytteeksi taco-, ja juustodippiä, tomaattiviipaleita ja juustoa. Quesadillat on helppotekoista, nopeaa ja sormilla syötävää ruokaa (jos ei liioittele täytteen määrän kanssa). Aika usein näitä tulee tehtyä viikonlopun iltapalaksi, silloin täytteeksi laitan juustoa, kinkkua ja jotain kasvista, yleensä tomaattia tai porkkanasuikaleita. Näiden sisään, kuten tortillojenkin, voi laittaa lähes mitä vain! Tortillapohjat kuuluvat ehdottomasti minun kuivakaapin vakiovarusteisiin, ne taipuvat moneen!

Quesadillat ( 4 annosta)

 1 pkt tortillapohjia

4 rkl tacokastiketta tai salsaa

juustoraastetta

1 tomaatti ohuina viipaleina

Levitä 4 tortillapohjaa työlaudalle/pellille. Jaa tacokastike pohjille ja levitä tasaisesti. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Jos käytät paljon täytteitä, esim. tomaatin lisäksi kinkkua yms. laita nämä täytteet tämän juustoraaste kerroksen päälle ja täytteiden päälle vielä toinen juustoraastekerros.Paina jokaisen täytetyn tortillapohjan päälle toinen tortillapohja. Juustoraaste toimii "liimana", joka yhdistää kaksi tortillapohjaa ja täytteet toisiinsa. Quesadillat voi paistaa yksitellen kuivalla paistinpannulla molemmilta puolilta, tai voit koota ne pellille ja paistaa kerralla 200 asteessa noin 10 min. Anna hieman jäähtyä ja leikkaa neljään lohkoon. Tarjoile salsojen ja guacamolen kanssa.

Jotta päivän kasvisannos saatiin täyteen, oli meillä tarjolla myös vihersalaattia fetan ja oliivien kanssa.

Matkakuvia katsellessa nautittiin jälkiruoaksi jäätelöä ja meksikolaista tummaa suklaata, joka muuten on aivan erimakuista kuin suomalainen tumma suklaa, mutta erittäin hyvää!

Ehkäpä seuraavaksi siirryn vähän perinteisempiin kuvioihin..

Lomalla viimeinkin.. voin ottaa iisimmin!

Ja niin todella tehtiinkin! Kolmen ja puolen viikon loma kiireisen töiden ja opiskelun täyttämän syksyn jälkeen tuli enemmän kuin tarpeeseen, mutta tätä kirjoittaessa ajatukset on jo huomenna koittavassa arjessa. Omalta osaltaan arki on kivaa, sitten osaa taas arvostaa lomia. Arkea kun nyt kuitenkin eletään suuri osa ajastamme, joten parempi oppia nauttimaan siitä, eiköstä vaan? Ja voihan sitä arkea värittää pienillä kohokohdilla. Mutta ennen arkea, muutama muisto menneestä lomasta ja reissusta.

Sateinen ja loskainen Suomi vaihtui Meksikon aurinkoon kahdeksi viikoksi heti loman alkuun. Tätä oli odotettu! Matka oli palkinto koko kesän ja syksyn kestäneestä julkisivuremontista (eli ikkunoista ei nähnyt puoleen vuoteen ulos lainkaan), kandidaatin työn tekemisestä ja tottakai ihan loman tarpeestakin.






Kotona on vaikea vaan olla ja levätä, kun aina tuntuu olevan jotain tekemistä. All inclusive -hotelli piti huolen, että ruokaa ja juomaa sekä palvelua oli saatavilla 24/7, joten elämä oli huoletonta. Ennen matkaa suhtauduin all inclusive-tyyppiseen lomaan hieman varauksella, koska pelkäsin etten päse tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin lainkaan. Mutta tämän reissu muutti kyllä suhtautumisen, tarjolla oli ruokaa laidasta laitaan ja myös paikallisia herkkuja. Lisäksi ainainen ja riitaakin herättävä ohjelmanumero nimeltä ruokapaikan etsintä jäi pois ja esti aika monta nälkäkiukkua tälläiseltä säännölliseen ateriarytmiin tottuneelta. Ja ei tarvinnut miettiä, mistä haetaan vettä rannalle mentäessä tai otatko ruoan kanssa vettä vai viiniä. Otit sitä mitä teki mieli ja silloin kun teki mieli! Ja paikalliseenkin ruokakulttuuriin päästiin tutustumaan perusteellisemmin eri retkillä. Alla muutama otos :P

Aamupalan herkkuja

Paikallisen ruokakaupan kalatiski

Jälkiruokataidetta

Jälkiruokia 2

Alkupalaa

Lounaaksi paellaa

Amus busheja joulupöydästä

joulupöydän koristeluja

Ruoka oli erittäin hyvää ja kaunista. Tykkään nauttia ruoasta kaikilla aisteilla ja näitä taideteoksia oli välillä aivan sääli syödä! Söin huoletta myös mereneläviä, tuoresalaatteja ja jäätelöä. Minun keskittyessä kalaan ja äyriäisiin, kanssamatkaaja, vannoutunut lihansyöjä, hoiti pihvipuolen, joten kaikkea tuli testattua. Tortillat eivät olleet aivan niinkuin Suomessa on totuttu syömään; maissitortilla jo makuna oli erilainen ja täytteet olivat yksinkertaisempia. Vähitellen näidenkin makuun tottui ja fajitas-annoksia tulikin nautittua.

Tällä reissulla rakastuin guacamoleen! Vielä pari vuotta sitten avokado ei kuulunut ruokavalikoimaani. Taannoinen Australian reissu lievensi asiaa, mutta Meksikon guacamole-nams! Ohje otettiin visusti talteen ja tässäpä se teillekin. Ainesuhteita jokainen saa varioida mielensä mukaan:

GUACAMOLE

2 kypsää avokadoa

1pieni tomaatti

1 pieni sipuli

½ limen mehu

tuoretta chiliä maun ja lajikkeen mukaan (suositeltua on käyttää serranochiliä)

tuoretta korianteria

suolaa

Halkaise avokadot, poista kivet ja kaavi hedelmälihat kulhoon. Hienonna haarukalla. Lisää joukkoon pieneksi silputut tomaatti, chili ja sipuli. Purista joukkoon limen mehu. Hakkaa tuoretta korianteria pieneksi ja lisää joukkoon. Mausta suolalla. Sekoita tasaiseksi ja tarjoile heti maissilastujen kanssa.

Lomalla myös liikuttiin ahkerasti. Beach volley kuuluu meidän lajivalikoimaan, toiselle puolitosissaan ja minulle höntsäillen. Hotellilla saatiinkin joka päivä biitsipelit aikaan. Kanootilla melominen meressä oli paljon helpompaa kuin kotimaassa järvessä tapahtuva, mikä oli positiivinen yllätys. Uimista, snorklailua ja vesipeuhaamista riitti jokaiselle päivälle.

Tämä oli myös ensimmäinen joulu poissakotoa ja joulu ilman lunta (vaikka tosin eipä sitä tainnut paljon kotimaassakaan olla). Joulu oli jenkkityyliin oli kokemus sinänsä, mutta ensi jouluna haluan olla kotona ja syödä suomalaisia jouluruokia. Ja ennen kaikkea, leipoa ja laittaa sitä joulua.

Reissu oli kaikinpuolin ihana, onnistunut ja lämmin. Kotiinkin oli kiva palata, kun lomaa oli jäljellä vielä reilu viikko..

Kotona kävin vain pesemässä pyykkiä, purkamassa ja pakkaamassa kassin uudestaan, sillä vuorossa oli "korkeenpaikan leiri ala Puijon Puluset". Suuntana siis KotiKoti ja Kuopio.


Lämmin merivesi muuttui viileämpiin tunnelmiin, kun kaveri sai houkuteltua avantoon. Viimeisin avantouinti reissu oli niin nopea, ettei uimapuku ehtinyt edes kastua vedessä käymisestä (Huom! kuitenkin kävin vedessä!). Tällä kertaa mentiin pidemmän kaavan mukaan. Uutta vuotta juhlittiin siis pyörälenkillä maantiellä, saunomalla ja avantouimisella. Ja niinhän se avanto koukutti, että heti oli seuraavana päivänä päästävä uudestaan!

  

Harvinaiset oli maisemat Puijon metsissä tammikuussa. Paljasta kangasta ja vähän myrskytuhoja. Melkein meni ajamalla.. :)

 

Uuden vuoden liikuntakalenteri näyttää lupaavalle ja mielenkiintoiselle. Arkipohjat hoidetaan spinnillä ja crossfitillä, viikonloppuisin fiilistellään pyörän kanssa ja ulkoillaan. Mausteeksi tavoitteita mitä varten treenataan eli tapahtumia, kuten  ABC-race, Extreme run, Suursoudut, SyöteMTB, Haanja100... Ja eiköhän tuo tuosta täydenny matkan varrella, pari lentopallo- ja biitsiturnausta taitaa ainakin olla ohjelmassa. Ja jotta jaksaa treenata niin tarvitsee maittavaa ja ravitsevaa ruokaa. Näistäpä sitten jutunaihetta blogiin pitkin vuotta, tervetuloa seuraamaan!