Perinneruokaa, osa 2. Ruisleipee

Näinhän se menee. Mummolassa herkutellaan! Minulle mummon herkut tarkoittavat perinteisiä juttuja, kuten ruisleipää, kalakukkoa, mustikkarättänää, mämmiä ja puolukkapuuroa. Mummo ja ukki sekä mummola on kuulunut elämääni läheisesti aina. Siskon ja serkkujen kanssa säästyttiin pienenä päiväkodilta kun mummo ja ukki meitä hoitivat. Varmasti jo sieltä lähti kipinä keittiö- ja leivontahommiin, sekä innostus perinneruokiin.

Tänään mummolassa leivottiin ruisleipää! Herätyskello soimaan ja leivän alustukseen!

Mummo oli perjantaina laittanut jo juuren valmiiksi. Leipäkorvossa edellisestä taikinasta jätettyyn juureen lisätään lämmintä vettä (3,5 litraa), jotta juuripallo sulaa. Juureen lisätään karkeita ruisjauhoja niin, että siitä tulee löysä puuro. Näin taikina alkaa käymään, jolloin syntyy ruisleivälle ominainen maku. Päivän aikana juurta vatkataan ohi kulkiessa ja illalla lisätään pieni nokare hiivaa (tämä ei ole välttämätöntä, mutta ilman hiivaa pitää malttaa odottaa kauemmin joka vaiheessa) ja karkeita ruisjauhoja. Mummo ostaa jauhot suoraan myllystä ja ne ovat todella paljon karkeampia kuin kaupan jauhot. Pitäisi tutkia kaupan ja lähiruokahyllyjen tarjontaa, että mistä saisi riittävän karkeita jauhoja..

Perjantai-illan kurkistus leipäkorvoon

Aamulla aikaisin lisätään karkeaa suolaa (2,5 rkl (määritäppä tästä sitten suolan määrä ;) ) ja jauhoja. Tästä parin tunnin päästä taikina alustetaan huolellisesti korvossa jauhoja lisäten niin kauan kunnes taikina irtoaa kädestä. Omasta mielestäni taikina jäi kuitenkin löysäksi, jos vertaa hiivataikinaan. Mummon mielipide oli kuitenkin, että taikinasta tuli hieman liian kova, eli lisäsin alustusvaiheessa liikaa jauhoja.



alustettu taikina
 

Alustettu taikina kerätään korvon keskelle, ja päälle piirretään veitsellä risti. Risti tehdään sen vuoksi, että viillon leviämisestä nähdään, milloin taikina on noussut tarpeeksi (n.1,5-2 tuntia)

Taikina kumotaan pöydälle, jossa sitä vaivataan ja alustetaan ilmat pois. Taikina muotoillaan pötköksi, joka leikataan osiin eli leiviksi. Tästä taikinasta tulee 5 isoa leipää ja 2 pientä.  Leipien muotoilussa ja pyörittelyssä ei tarvitse käyttää voimaa. Tässä hellävaraisuudessa oli itsellä eniten harjoittelemista, mutta lopputulos kuitenkin tyydytti myös pääleipuria:

 

 

Leivät kohotetaan huoneenlämpössä noin pari tuntia, kunnes pinta alkaa repeillä. Kohotuksen jälkeen leivät litistetään kämmenellä ja muotoillaan. Leipiä paistetaan leivinuunissa noin tunti noin 225 asteessa. Jos leivät paistetaan sähköuunissa, pitää lämmön olla yli 200 astetta.

 

 



 

 

Voiko parempaa herkkua ollakaan? Tuoretta ruisleipää ja päälle rasvaa, nams!

Tulevaisuuden haaveissa ehdottomasti siintää oma leivinuuni, jotta tätä perinnettä pääsee harjoittelemaan ihan kunnolla.

 

 

 

 

Mummon kaapin kätköistä löytyi myös vanha savolainen keittokirja. Leipien kohotessa ja paistuessa sitä lueskelin ja monet naurut sieltä sai, niin murteen kuin ruokienkin suhteen. Tähän on pakko palata blogissa myöhemmin, eiköhön täältä jotain kokeiltavaa taikinaterapeutillekin löydy!

 

 

 

ja niistä mummolan herkuista. Voitte uskoa, että nälkä ei ehtinyt leivonnan tuoksinassa tulla. Aamupalalla ruispuolukkapuuroa, aamukahvilla ruisleipää ja kylmäsavuhaukea, toisen kupin kanssa pullaa.. Sen seitsemää sorttia, ottaa, ottaa, etkö nyt mitään ottaisi. Helpommalla yleensä pääsee, kun jotain ottaa ja hyväähän se on. Niinkuin myös tarjoajan periaate; ruoka on yksi välittämisen ja rakkauden väline.